Pihlajasaari on entinen huvilasaari, joka on nykyisin helsinkiläisten monipuolinen ulkoilualue. Saarella on vielä joitakin vanhoja huviloita ja sen luonto koostuu kallioista, metsiköistä, lehtomaista sekä kallio- ja hiekkarannoista. Monipuolinen luonto, hyvä sijainti ja toimivat palvelut ovat tehneet Pihlajasaaresta helsinkiläisten suosituimman ulkoilusaaren. Auringonpalvojia houkuttelevat erityisesti Pihlajasaaren hiekkarannat. Useat saaren rakennuksista ovat suojelukohteita.
Pihlajasaaria on oikeastaan kaksi, läntinen ja itäinen, mutta kävelysilta yhdistää ne kokonaisuudeksi. Saarten pinta-ala on yhteensä noin 26 ha. Matkaa saarten päästä päähän on itä-länsi-suunnassa noin 700-800 metriä ja pohjois-etelä-suunnassa noin 500 metriä. Rantaviivaa kahdella pääsaarella on lähes 5 kilometriä.
Miten päästä saareen
Pihlajasaareen pääsee Merisatamanrannasta ja Ruoholahdesta. Merisatamanrannan laituri sijaitsee Kaivopuistosta länteen aivan Cafe Carusellin läheisyydessä. Ruoholahden laituri sijaitsee ravintola Faron länsipuolella n. 350 metriä Ruoholahden metroasemalta. Matka Pihlajasaarille on vain hieman yli kaksi kilometriä Merisatamasta ja alle kolme kilometriä Ruoholahdesta. Matka taittuu n. 10 minuutissa.
Pihlajasaareen vesiliikenteestä vastaa JT-Line. Vesiliikenteen aikataulu ja hinnastot löytyvät liikennöitsijän sivuilta www.jt-line.fi/pihlajasaari
Pihlajasaaressa on myös vierasvenesatama.
Uimarannat
Pihlajasaari on yhtä suurta uimarantaa. Pihlis on luonnonkaunis auringonpalvojan paratiisi. Hiekkaranta saaren pohjoisosassa soveltuu hyvin lapsiperheille ja niille, jotka hiekkarannoista pitävät. Hiekkaranta näkyy heti saareen tultaessa oikealla. Sitä on noin 500 metriä. Hiekkarannan puolessa välissä on rantakioski, joka on auki helleaikaan. Myös se kuuluu Pihlajasaaren ravintolakokonaisuuteen. Lapsille on leikkipaikkoja ja ranta on melko matala. Rannan läheisyydessä on myös suihkuja ja WC:tä.
Muu osa saaresta on melko kallioista, mutta uiminen onnistuu useimmista paikoista. Pihlaja- saaren luonto on villin kaunista, ja merenhuuhtomat kalliorannat ja kauniit männyt kruunaavat näkymät. Kalliorannoilta löytyy myös rauhallisia soppia itse kullekin. Itäisellä Pihlajasaarella on naturistiranta-alue. Sinne pääsee kävelysiltaa pitkin, käänny sillalta oikealle.
Saunat
Puulämmitteinen pieni 5-6 hengen rantasauna ja sähkölämmitteinen Aalto-sauna, johon mahtuu kerralla 6 henkilöä. Saunan jälkeen on mukavaa suunnistaa ravintolaan parille huurteiselle tai nauttimaan maittava ateria.
SAUNAVARAUKSET LIIKUNTAVIRASTON KAUTTA
Tietoa saunoista Liikuntaviraston sivuilta
Tai numerosta: 09 310 71518
Telttailu ja kalastus
Itäisessä Pihlajasaaressa on telttailualue, jossa on mahdollista telttailla viikonloppuisin perjantaista klo 12.00 maanantaihin klo 12.00 asti.
Pihlajasaari on Helsingin suosituin ulkoilusaari, jossa myös kalastaminen on mahdollista. Tietoa kalastuksesta, kalastusluvista ja niiden myyntipaikoista saa Liikuntaviraston sivuilta. Onkimiseen ilman heittokalastukseen soveltuvia välineitä ei tarvitse erillistä kalastuslupaa.
Pihlajasaaren historiaa
Pihlajasaari on ollut 1700-luvulta alkaen kalastajien ja luotsien tukikohta. Suomenlinnaa eli alun perin Sveaborgia (Viaporia) alettiin rakentaa 1748, minkä jälkeen Helsingin saariston merkitys kasvoi. Saaren ensimmäisiä asukkaita kalastajien jälkeen oli kauppias Frans Brenner, joka vuokrasi kaupungilta itäisen Pihlajasaaren ja ns. Lasimestarinsaaren 1840-luvun lopussa. Brenner oli arvostettu liikemies, joka järjesti Helsingin ensimmäiset purjehduskilpailut v. 1864 Pihlajasaaren edustalla. Brennerin kuoleman jälkeen v. 1870 heräsi kaupungin virkamieskunnassa ajatus vuokrata enenevässä määrin kaupungin saaria yksityiskäyttöön kaupungin kassan kartuttamiseksi. Niinpä läntinen Pihlajasaari vuokrattiin v. 1879 kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Steniukselle (1844-1906) ja arkkitehti Frans Anatolius Sjöströmille (1840-1885). Steniuksen kauppapuutarha oli aloittanut Leppäsuolla v. 1875. Sillä oli hyvä maine ja se sai monta palkintoa alan näyttelyissä. Arkkitehti Sjöströmin tuotanto oli uusrenesanssityyliä. Hänen tunnetuimpia töitään on Teknillisen korkeakoulun päärakennus Hietalahdentorilla ja Kiseleffin talo Senaatintorin laidalla. Kaupunki edellytti vuokrasopimuksessa, että Stenius ja Sjöström kunnostaisivat Pihlajasaarta. Heillä olikin paljon suunnitelmia kehittää saarta. Heidän aikanaan alettiin Pihlajasaarille rakentaa huviloita. Sjöströmin suunnittelema oma residenssi Villa Hällebo, joka on nykyinen ravintolarakennus, valmistui 1883.
Sjöströmin yllättävä kuolema v. 1885 katkaisi hyvin alkaneen saaren kehitystyön. Villa Hällebo oli mm. 1920-luvulla laivanvarustaja John V. Nurmisen kesäpaikkana. Vuonna 1927 alue ja talo siirtyivät konsuli K.G. Vähämäelle, joka myi talon kaupungille v. 1929. Samana vuonna Pihlajasaaresta tehtiin kansanpuisto.
Sotahistoriaa
Pihlajasaarille rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana linnoituslaitteita, tosin melko kevyitä. Talvi- ja jatkosodan aikana vanhoja perustuksia käytettiin ilmatorjuntajärjestelmän osana. Itäisen Pihlajasaaren suuri pyöreä betoninen suojarakennelma on kuitenkin pääosin jäänne Nobel-Standard -yhtiön suurista bensiinisäiliöistä. Yhtiö luopui säiliöistä v. 1947. Vuonna 1950 myös itäinen Pihlajasaari tuli osaksi kansanpuistoa, samoin Lasimestarinsaari, joka siis käytännössä on osa itäistä Pihlajasaarta.